Jääleinikki
Virallinen nimi Jääleinikki
Rotu, skp Suomenhevonen, tamma
Syntynyt, ikä 18.04.2015, 4-vuotias
Kasvattaja Alegre
Painoitus Kouluratsastus, VaB
Väri, säkä musta, 159cm
Ikääntyminen satunnainen
Om Augusta VRL-13964
Koulutustaso ko. VaB re. 60cm
VH00-000-000
Rotu, skp Suomenhevonen, tamma
Syntynyt, ikä 18.04.2015, 4-vuotias
Kasvattaja Alegre
Painoitus Kouluratsastus, VaB
Väri, säkä musta, 159cm
Ikääntyminen satunnainen
Om Augusta VRL-13964
Koulutustaso ko. VaB re. 60cm
VH00-000-000
Kävin Alegressa aikaisena lauantaiaamuna katselemassa löytyisikö uutta ratsua talliin. Pääasiassa suunnitelmissa oli ostaa vanhempi hevonen, jolla olisi jo kokemusta tästä maailmasta. Kuitenkin varsojen kohdalla minulle tuli pakottava tarve pysähtyä. Muutama nappisilmäinen pienokainen tuijotti piha-aitauksesta suloisina. Ensimmäinen oli väriltään liinakko, toinen rautias ja kolmas musta.. He tanssahtelivat pientä tahdikasta ravia portille. Kaksi ensimmäistä varsaa tukkivat mustan pienokaisen pääsyn samalle rivistölle portin juureen. Katseeni osui juuri tämän varsan silmiin. Sydäntä särkevä katsahdus ja kimeä hirnahdus. Olin täysin myyty! Sydän kirkas kuin jää, kaunis kuin kukkanen.
Jelena on sählääjä tamma, jonka kanssa saa olla aina miettimässä askeletta pidemmälle. Tamman päivät ovat aina energisiä. Ainakin näin meille ulkopuolisille näyttää olevan. Jelena saa hyvälle tuulelle silloinkin kun olemme heränneet aivan liian aikaisin lauantaiaamuna tai kun asiat ovat menneet täysin päin mäntyä töissä taikka koulussa. Etenkin sade ja kuralammikot saavat tämän tamman parhaat puolet esille. Kumisaappaat jalkaan ja sadetakki, päälle! Muta lentää kun Jelenan päästää näitä lähellekään.
Tamman kanssa saa olla tarkkana jokaisessa hoitotoimenpiteessä. Siksi ohjat annetaan usein vain tutuille ja tamman tunteville. Joskus se saattaa puskea ovesta ulos suitsia punoessa ja toisella kerralla tamma onkin jo varmasti ryöminyt poikien puolelle aitojen takaa. Niinpä kannattaakin varmistaa kahteen otteeseen ennen kuin jättää sen yksin. Kun kuitenkin kaikki on hallussa ja turvayksiköt varmistettu, tanssahtelee tamma vain puolelta toiselle reagoiden hoitajan otteisiin.
Ratsastettavana tamma on hieman kova suustaan, mutta toimii ihan hyvin pohje- ja painoavuilla. Jelenan kanssa saa ratsastaa hieman eteenpäin alkuratsastuksesta, jotta loppua kohden saa siitä kaiken irti. Oikealla ratsastajalla tulee esiin tamman kauniimpi puoli, nimittäin keveämpi ja tahdikkaampi askellus. Valehtelematta se saa ratsastajankin näyttämään ryhdikkäämmältä ja istunnan muuttumaan parempaa päin. Kouluratsastus siis toimii hienosti. Pienillä esteillä tosin tamman jalat laahaavat usein maata. Yli päästään reippaalla kannustuksella ja apujen käytöllä. Puomien noustessa on kuitenkin motivaatiokin aina nousussa. Jelenan asenne muuttuu aivan kokonaan ja monesti vakioratsastajatkin ovat sanoneet tuntevansa tamman olevan ensimmäistä kertaa oikeasti keskittynyt maksimi korkeuden esteradalla. Kyllä se osaa, kun jaksaa yrittää!
Kuljetuksen kanssa on aina ollut pientä kinastelua. Yleensä tamma lastataan aina toisen hevosen kanssa, sillä silloin säästyy traileri vähemmillä lommoilla ja Jelenankin pysyy hyväntuulisena. Tamman elämän ainoat synkät hetket ovat oikeastaan aina kun se joutuu viettämään pidemmän aikaa yksin. Kisapaikoilla siis eivät muut hevoset juurikaan haittaa.
Tamma tervehtii kohteliaasti vastaantulevia hevosia ja ottaa pienen pätkän ravia kun ei meinaa pysyä perässä. Kyttää se ei kuitenkaan, vaan katselee vain ihmetellen ympärilleen. Tähän saakin keskittyä radalla, sillä pää nousee usein taivaisiin ja keskittyminen herpaantuu moneen otteeseen jos ratsastaja ei ole tarkkana. Jatkuva tehtävien antaminen on avain radalla keskittymiseen. Mutta suosittelen silti että jätät puomiluokat välistä..
Jelena on sählääjä tamma, jonka kanssa saa olla aina miettimässä askeletta pidemmälle. Tamman päivät ovat aina energisiä. Ainakin näin meille ulkopuolisille näyttää olevan. Jelena saa hyvälle tuulelle silloinkin kun olemme heränneet aivan liian aikaisin lauantaiaamuna tai kun asiat ovat menneet täysin päin mäntyä töissä taikka koulussa. Etenkin sade ja kuralammikot saavat tämän tamman parhaat puolet esille. Kumisaappaat jalkaan ja sadetakki, päälle! Muta lentää kun Jelenan päästää näitä lähellekään.
Tamman kanssa saa olla tarkkana jokaisessa hoitotoimenpiteessä. Siksi ohjat annetaan usein vain tutuille ja tamman tunteville. Joskus se saattaa puskea ovesta ulos suitsia punoessa ja toisella kerralla tamma onkin jo varmasti ryöminyt poikien puolelle aitojen takaa. Niinpä kannattaakin varmistaa kahteen otteeseen ennen kuin jättää sen yksin. Kun kuitenkin kaikki on hallussa ja turvayksiköt varmistettu, tanssahtelee tamma vain puolelta toiselle reagoiden hoitajan otteisiin.
Ratsastettavana tamma on hieman kova suustaan, mutta toimii ihan hyvin pohje- ja painoavuilla. Jelenan kanssa saa ratsastaa hieman eteenpäin alkuratsastuksesta, jotta loppua kohden saa siitä kaiken irti. Oikealla ratsastajalla tulee esiin tamman kauniimpi puoli, nimittäin keveämpi ja tahdikkaampi askellus. Valehtelematta se saa ratsastajankin näyttämään ryhdikkäämmältä ja istunnan muuttumaan parempaa päin. Kouluratsastus siis toimii hienosti. Pienillä esteillä tosin tamman jalat laahaavat usein maata. Yli päästään reippaalla kannustuksella ja apujen käytöllä. Puomien noustessa on kuitenkin motivaatiokin aina nousussa. Jelenan asenne muuttuu aivan kokonaan ja monesti vakioratsastajatkin ovat sanoneet tuntevansa tamman olevan ensimmäistä kertaa oikeasti keskittynyt maksimi korkeuden esteradalla. Kyllä se osaa, kun jaksaa yrittää!
Kuljetuksen kanssa on aina ollut pientä kinastelua. Yleensä tamma lastataan aina toisen hevosen kanssa, sillä silloin säästyy traileri vähemmillä lommoilla ja Jelenankin pysyy hyväntuulisena. Tamman elämän ainoat synkät hetket ovat oikeastaan aina kun se joutuu viettämään pidemmän aikaa yksin. Kisapaikoilla siis eivät muut hevoset juurikaan haittaa.
Tamma tervehtii kohteliaasti vastaantulevia hevosia ja ottaa pienen pätkän ravia kun ei meinaa pysyä perässä. Kyttää se ei kuitenkaan, vaan katselee vain ihmetellen ympärilleen. Tähän saakin keskittyä radalla, sillä pää nousee usein taivaisiin ja keskittyminen herpaantuu moneen otteeseen jos ratsastaja ei ole tarkkana. Jatkuva tehtävien antaminen on avain radalla keskittymiseen. Mutta suosittelen silti että jätät puomiluokat välistä..
Sukutaulu
i. Taavilan Joakim | ii. Fiktion Joonatan | iii. Fiktion Eikka |
iie. Fiktion Lumo | ie. Taavilan Merius | iei. Sirkkeen Ponteva |
iee. Fiktion Merikeiju | ||
e. Välähdyksen Jasmiini/a> | ei. Aatteen Vaappuri | eii. AL Riemukaari |
eie. Taikakuun Lasienkeli | ee. Championin Jade | eei. Liinahaan Liuska-Herra |
eee. Tillintallin |
Jälkikasvu
t. Sysisalon Kielo, i. Kajon Korpiharakka 23.08.2015
o. Sysisalon Maurius, i. Vaapukan Matias 06.10.2015
t. Sysisalon Kielo, i. Kajon Korpiharakka 23.08.2015
o. Sysisalon Maurius, i. Vaapukan Matias 06.10.2015
Päiväkirja
Kouluratsastusvalmennus kirjurina Miivi
Olin tänään valmentamassa toista kertaa mustaa suomenhevostamma Jelenaa ja tamman omistajaa Augustaa. Olin valmentanut ratsukkoa aiemmin viikko sitten, aika tyytyväisenä ratsukon suoritukseen. Jelena oli toiminut silloin hyvin, ja olin tyytyväinen päästessäni taas valmentamaan mukavaksi toteamaani ratsukkoa. Ratsukko sai verrytellä itsenäisesti kuten edelliselläkin kerralla. Tämän päivän aiheeksi olin valinnut sulkutaivutukset ravissa sekä laukassa. "Nyt Jelena näyttää jo kivalta ja kulkee hyvin, voidan pikkuhiljaa aloitella päivän varsinainen tehtävä", sanoin ratsukolle ollessani tyytyväinen ratsukon veryttelyyn. Ratsukko kokeili ensin tehtväänsä käynnissä, ja siirtyi sen jälkeen suorittamaan sitä ravissa. Muutaman kerran ratsu olisi halunut vain lähteä kulkemaan askeltaen uralla makkarana, mutta ratsastaja sai pidettyä ratsun oikeaoppisesti kulkemassa jokainen kavio omalla urallaan. Laukassa kului hetki ratsukon hakiessa tasapainoa, mutta valmennuksen lopussa sain katsella Jelenan ja taman ratsastajan upeaa, oikeaoppista suoritusta sulkutaivutuksissa. Loppupalautteessa ylistin ratsukon maasta taivaisiin, he olivat olleet todella mukavia valmennettavia ja onnistuneetkin mukavasti. Annettuani palautteen hyvästelin Augustan, ainakin tässä vaiheessa sanoimme näkemiin toisillemme. Sen tehtyäni lähdin kohti Helsinkiä, josta seuraavana päivänä lähtisin autolautalla pitkälle ajomatkalle kohti asuinmaatani Saksaa.
Kouluratsastusvalmennus kirjurina Miivi
Tänään olin lupautunut pitämään kaksi valmennusta Augustalle. Ensimmäisenä vuorossa oli minulle valmennuksia sopiessamme Jääleinikkinä esitelty suomenhevostamma. Yllätyksekseni paikalle saapuessani tapasin sporttisen mustan tamman sen omistajan kanssa. Eiväthän mustat suomenhevoset niin eksoottisia olleet, ja omistin itsekin useamman, mutta tamma pisti silti silmääni. Ratsukko sai verrytellä itsenäiesti, mutta puutuin muutaman kerran heidän työskentelyynsä heidän verrytellessään. Tämän valmennuksen aiheena olisivat vastalaukat. Valmennuksen edestessä sain huomata Jelenan olevan hieman kova suustaan, mutta tamma kulki hyvin eteenpäin ratsastajan painoavuilla. Se ei kompuroinut kertaakaan reilusti kaarevillakaan urilla, vaikka muutaman kerran joutuikin hakemaan tasapainoa hieman kauemmin. Ratsastajan tuntuma tammaan oli hyvä, ja Augusta antoi oikeat avut oikeaan aikaan. Valmennuksen lopuilla Augusta ehdotti, että tulisin valmentamaan hänen tammaansa vielä seuraavalla kerralla, ja lupasin tulla paikalle.
Kääkkylän koulukisat kirjurina omistaja
Käkikylän kouluratsastuskisat sujuivat meiltä mainiosti. Kisapaikka oli mukavan rauhallinen tammalle ja pääsimme siis hyvin hiljentymään ennen suoritusta. Hevosia kyllä löytyi joka nurkasta ja työntekijät pyörivät jatkuvasti alueella, mutta meidän kauempi hoitopaikka pysyi hyvin koskemattomana. Kisat pidettiin kylän tuntumassa, mutta siitä huolimatta verryttelyalue oli hyvin mietitty laitettavan pois kisakentän kosketuksesta. Siellä nimittäin oli sitten aivan eri tunnelma. Katsomo oli täynnä hevosihmisiä. Aamutuimaan niin moni oli tullut kauempaakin katsomaan aluekisoja hieman syrjäisemmässä kylässä. Musiikki pauhasi mainoskojuilla. Suorittavia ihmisiä katsottiin silmätarkkana ja tuomari antoi tiukkoja arvosanoja pöytänsä takaa. Mietin jo valmiiksi huijaussuunnitelmaa radalla. Päätin kuitenkin verryttelyn jälkeen pelata rehellistä peliä. Tamma oli nimittäin toiminut niin hyvin! Pitkään aikaan ratsastus ei ollut niin sulavaa ja tahdikasta. Joten radalle astellessani oli jo valmiiksi todellinen voittajafiilis. Vaativa B oli minulle jo tuttua kauraa ja siksi en ollutkaan huolissani radasta, vaan Jelenan keskittymisestä siellä. Kuitenkin tamma yllätti minut positiivisesti ja teki nöyränä työtä käskettyä. Kaikki toimi kokonaisuudessaan erinomaisesti! Tästä huolimatta en olisi uskonut, että tytön taidot oikeasti riittäisivät sijoitukseen. Kakkospalkintohan sieltä tuli kotiin vietäväksi! En olisi voinut olla ylpeämpi. Kaiken kukkuraksi, tallityöntekijämme tytär Oona oli katsomosta saanut mainioita kuvia radasta tamman karsinan oveen ripustettavaksi. Myös mukaan tulleet Tero ja Arina pärjäsivät hienosti. Kyllä ne Sysisalon puskaratsut osaavat yllättää..
maastoreissu kirjurina omistaja
Sunnuntai-aamun kunniaksi lähdimme Jelenan kanssa pitkälle maastokävelylle. Omasta pihastamme alkaa hirveän huonosti metsäpolkuja, joten ajelimme trailerin kanssa muutaman kilometrin kylää kohden. Mukaan oli myös päässyt myös tallin toinen tamma, Arina ja hänen ikuinen ihailijansa sekä ratsuttajansa, Pirkko. Ratsujen matkustamisessa ei ole koskaan ollut ongelmia, joten se taittui muutamassa minuutissa ilman huolta ratsuista.
Metsän varteen päästyä olin varma että reitti täytyisi valita huolella. Vihreän metsikön sekaan haarautui kolme leveää purupolkua. Tienviitassa kerrottiin minne suuntaan tiet johdattaisivat. Ensimmäinen vei kotapaikalle, jonne meidän ei ollut tarkoitus vielä matkata. Toinen lähti Punasuolle, jonka tiesimme olevan täynnä jyrkkiä rinteitä ja paljon haastavia polkuja. Kolmas lähti Järölän tornille, josta löytäisimme lintutornin ja eväsretkipaikan. Pirkon vastahakoisuudesta huolimatta, päätimme suunnata nokkamme kohti Punasuota.
Matkan loppua kohden olimme jo tulleet monen monta mäkeä ylös. Jelena puuskutti lämmintä höyryä ilmaan viimeistä kumparetta noustessamme. Pirkko oli ratsastanut koko matkan edessäni ja näin kuinka hänen paidassaan oleva tumma läntti kasvoi aina jokaisen ylösnousun jälkeen. Ehdottomasti paras asia retkellämme oli vaihtuvat maisemat ja illan viimeiset auringon säteet puiden takaa. Vielä matkan lopussakin näki helposti ympärilleen, vaikka kello kääntyi jo yhdeksää kohden. Edessämme kohosi avonainen ruskea mökki, jonka sisällä loimusi nuotiotuli. Muutama lapsiperhe katseli ensin kummissaan ja sitten ihaillen tammakaksikkoa. Sidoimme siis ratsut pitkillä riimuilla kahteen puuhun, jotta pääsisimme itse syömään ansaitut nuotiolla lämmitetyt makkarat. Pirkolla oli mukana reppu johon saimme usutettua vaikka minkälaista syötävää ennen lähtöä. Jelena hamusi sammalta muutaman metrin päässä mökistä ja lopetti vain ihmetelläkseen puista lentävää lintuparvea. Olin ehdottomasti ylpeä tammasta. Kokonainen lenkki kesti kaksi tuntia. Punasuon polku oli minulta hävettävän huono valinta, mutta nyt se tuntui ehdottomasti kaiken vaivan arvoiselta. Näköala, tunnelma ja ihanat perheet jotka olivat tulleet meille juttelemaan matkan aikana, tekivät kyllä koko reissun. Kaksikkokin näytti varsin tyytyväisiltä illan hämärässä.
Heitimme paperiroskat liekkien sekaan ja päätimme lähteä takaisin trailerille päin leppoisassa käynnissä. Tammat olivat selvästi tyytyväisiä valintaamme, sillä he päästivät syvän huokauksen ja heilauttivat rennosti pään laahaamaan maata. Suitsien ohjat norkoilivat pitkänä kaulan vierellä ja heiluivat askelten mukana. Reitti oli kiertänyt pienen järven ympäri ja kota oli aivan trailerimme vieressä. Reitti autolle oli siis lyhyt ja nopea. Lastasimme tytöt sisään ja pakkailimme ulkona tavarat autoon. Tunsin kuinka pieniä pisaroita tippui niskaan ja yllättäen sää muuttuikin täydeksi kaatosateeksi, vaikka lähtiessämme oli aurinko paistanut tyhjältä taivaalta. Trailerin takaluukku oli vielä auki ja kuulimme kuinka Jelena yritti epätoivoisesti päästä ihmettelemään sadetta. Toimimme Pirkon kanssa nopeasti ja heitimme kamat sisään autoon ja nostimme takaluukun ylös. Enää Pirkon paidan selkämys ei ollut ainoa vetinen kohta, vaan olimme molemmat kastuneet läpimäriksi ulkona touhuillessamme. Auton etupenkeillä istuskellessamme naureskelimme itsekseen. Juuri sopiva ajoitus tälle, reissulle.
Olin tänään valmentamassa toista kertaa mustaa suomenhevostamma Jelenaa ja tamman omistajaa Augustaa. Olin valmentanut ratsukkoa aiemmin viikko sitten, aika tyytyväisenä ratsukon suoritukseen. Jelena oli toiminut silloin hyvin, ja olin tyytyväinen päästessäni taas valmentamaan mukavaksi toteamaani ratsukkoa. Ratsukko sai verrytellä itsenäisesti kuten edelliselläkin kerralla. Tämän päivän aiheeksi olin valinnut sulkutaivutukset ravissa sekä laukassa. "Nyt Jelena näyttää jo kivalta ja kulkee hyvin, voidan pikkuhiljaa aloitella päivän varsinainen tehtävä", sanoin ratsukolle ollessani tyytyväinen ratsukon veryttelyyn. Ratsukko kokeili ensin tehtväänsä käynnissä, ja siirtyi sen jälkeen suorittamaan sitä ravissa. Muutaman kerran ratsu olisi halunut vain lähteä kulkemaan askeltaen uralla makkarana, mutta ratsastaja sai pidettyä ratsun oikeaoppisesti kulkemassa jokainen kavio omalla urallaan. Laukassa kului hetki ratsukon hakiessa tasapainoa, mutta valmennuksen lopussa sain katsella Jelenan ja taman ratsastajan upeaa, oikeaoppista suoritusta sulkutaivutuksissa. Loppupalautteessa ylistin ratsukon maasta taivaisiin, he olivat olleet todella mukavia valmennettavia ja onnistuneetkin mukavasti. Annettuani palautteen hyvästelin Augustan, ainakin tässä vaiheessa sanoimme näkemiin toisillemme. Sen tehtyäni lähdin kohti Helsinkiä, josta seuraavana päivänä lähtisin autolautalla pitkälle ajomatkalle kohti asuinmaatani Saksaa.
Kouluratsastusvalmennus kirjurina Miivi
Tänään olin lupautunut pitämään kaksi valmennusta Augustalle. Ensimmäisenä vuorossa oli minulle valmennuksia sopiessamme Jääleinikkinä esitelty suomenhevostamma. Yllätyksekseni paikalle saapuessani tapasin sporttisen mustan tamman sen omistajan kanssa. Eiväthän mustat suomenhevoset niin eksoottisia olleet, ja omistin itsekin useamman, mutta tamma pisti silti silmääni. Ratsukko sai verrytellä itsenäiesti, mutta puutuin muutaman kerran heidän työskentelyynsä heidän verrytellessään. Tämän valmennuksen aiheena olisivat vastalaukat. Valmennuksen edestessä sain huomata Jelenan olevan hieman kova suustaan, mutta tamma kulki hyvin eteenpäin ratsastajan painoavuilla. Se ei kompuroinut kertaakaan reilusti kaarevillakaan urilla, vaikka muutaman kerran joutuikin hakemaan tasapainoa hieman kauemmin. Ratsastajan tuntuma tammaan oli hyvä, ja Augusta antoi oikeat avut oikeaan aikaan. Valmennuksen lopuilla Augusta ehdotti, että tulisin valmentamaan hänen tammaansa vielä seuraavalla kerralla, ja lupasin tulla paikalle.
Kääkkylän koulukisat kirjurina omistaja
Käkikylän kouluratsastuskisat sujuivat meiltä mainiosti. Kisapaikka oli mukavan rauhallinen tammalle ja pääsimme siis hyvin hiljentymään ennen suoritusta. Hevosia kyllä löytyi joka nurkasta ja työntekijät pyörivät jatkuvasti alueella, mutta meidän kauempi hoitopaikka pysyi hyvin koskemattomana. Kisat pidettiin kylän tuntumassa, mutta siitä huolimatta verryttelyalue oli hyvin mietitty laitettavan pois kisakentän kosketuksesta. Siellä nimittäin oli sitten aivan eri tunnelma. Katsomo oli täynnä hevosihmisiä. Aamutuimaan niin moni oli tullut kauempaakin katsomaan aluekisoja hieman syrjäisemmässä kylässä. Musiikki pauhasi mainoskojuilla. Suorittavia ihmisiä katsottiin silmätarkkana ja tuomari antoi tiukkoja arvosanoja pöytänsä takaa. Mietin jo valmiiksi huijaussuunnitelmaa radalla. Päätin kuitenkin verryttelyn jälkeen pelata rehellistä peliä. Tamma oli nimittäin toiminut niin hyvin! Pitkään aikaan ratsastus ei ollut niin sulavaa ja tahdikasta. Joten radalle astellessani oli jo valmiiksi todellinen voittajafiilis. Vaativa B oli minulle jo tuttua kauraa ja siksi en ollutkaan huolissani radasta, vaan Jelenan keskittymisestä siellä. Kuitenkin tamma yllätti minut positiivisesti ja teki nöyränä työtä käskettyä. Kaikki toimi kokonaisuudessaan erinomaisesti! Tästä huolimatta en olisi uskonut, että tytön taidot oikeasti riittäisivät sijoitukseen. Kakkospalkintohan sieltä tuli kotiin vietäväksi! En olisi voinut olla ylpeämpi. Kaiken kukkuraksi, tallityöntekijämme tytär Oona oli katsomosta saanut mainioita kuvia radasta tamman karsinan oveen ripustettavaksi. Myös mukaan tulleet Tero ja Arina pärjäsivät hienosti. Kyllä ne Sysisalon puskaratsut osaavat yllättää..
maastoreissu kirjurina omistaja
Sunnuntai-aamun kunniaksi lähdimme Jelenan kanssa pitkälle maastokävelylle. Omasta pihastamme alkaa hirveän huonosti metsäpolkuja, joten ajelimme trailerin kanssa muutaman kilometrin kylää kohden. Mukaan oli myös päässyt myös tallin toinen tamma, Arina ja hänen ikuinen ihailijansa sekä ratsuttajansa, Pirkko. Ratsujen matkustamisessa ei ole koskaan ollut ongelmia, joten se taittui muutamassa minuutissa ilman huolta ratsuista.
Metsän varteen päästyä olin varma että reitti täytyisi valita huolella. Vihreän metsikön sekaan haarautui kolme leveää purupolkua. Tienviitassa kerrottiin minne suuntaan tiet johdattaisivat. Ensimmäinen vei kotapaikalle, jonne meidän ei ollut tarkoitus vielä matkata. Toinen lähti Punasuolle, jonka tiesimme olevan täynnä jyrkkiä rinteitä ja paljon haastavia polkuja. Kolmas lähti Järölän tornille, josta löytäisimme lintutornin ja eväsretkipaikan. Pirkon vastahakoisuudesta huolimatta, päätimme suunnata nokkamme kohti Punasuota.
Matkan loppua kohden olimme jo tulleet monen monta mäkeä ylös. Jelena puuskutti lämmintä höyryä ilmaan viimeistä kumparetta noustessamme. Pirkko oli ratsastanut koko matkan edessäni ja näin kuinka hänen paidassaan oleva tumma läntti kasvoi aina jokaisen ylösnousun jälkeen. Ehdottomasti paras asia retkellämme oli vaihtuvat maisemat ja illan viimeiset auringon säteet puiden takaa. Vielä matkan lopussakin näki helposti ympärilleen, vaikka kello kääntyi jo yhdeksää kohden. Edessämme kohosi avonainen ruskea mökki, jonka sisällä loimusi nuotiotuli. Muutama lapsiperhe katseli ensin kummissaan ja sitten ihaillen tammakaksikkoa. Sidoimme siis ratsut pitkillä riimuilla kahteen puuhun, jotta pääsisimme itse syömään ansaitut nuotiolla lämmitetyt makkarat. Pirkolla oli mukana reppu johon saimme usutettua vaikka minkälaista syötävää ennen lähtöä. Jelena hamusi sammalta muutaman metrin päässä mökistä ja lopetti vain ihmetelläkseen puista lentävää lintuparvea. Olin ehdottomasti ylpeä tammasta. Kokonainen lenkki kesti kaksi tuntia. Punasuon polku oli minulta hävettävän huono valinta, mutta nyt se tuntui ehdottomasti kaiken vaivan arvoiselta. Näköala, tunnelma ja ihanat perheet jotka olivat tulleet meille juttelemaan matkan aikana, tekivät kyllä koko reissun. Kaksikkokin näytti varsin tyytyväisiltä illan hämärässä.
Heitimme paperiroskat liekkien sekaan ja päätimme lähteä takaisin trailerille päin leppoisassa käynnissä. Tammat olivat selvästi tyytyväisiä valintaamme, sillä he päästivät syvän huokauksen ja heilauttivat rennosti pään laahaamaan maata. Suitsien ohjat norkoilivat pitkänä kaulan vierellä ja heiluivat askelten mukana. Reitti oli kiertänyt pienen järven ympäri ja kota oli aivan trailerimme vieressä. Reitti autolle oli siis lyhyt ja nopea. Lastasimme tytöt sisään ja pakkailimme ulkona tavarat autoon. Tunsin kuinka pieniä pisaroita tippui niskaan ja yllättäen sää muuttuikin täydeksi kaatosateeksi, vaikka lähtiessämme oli aurinko paistanut tyhjältä taivaalta. Trailerin takaluukku oli vielä auki ja kuulimme kuinka Jelena yritti epätoivoisesti päästä ihmettelemään sadetta. Toimimme Pirkon kanssa nopeasti ja heitimme kamat sisään autoon ja nostimme takaluukun ylös. Enää Pirkon paidan selkämys ei ollut ainoa vetinen kohta, vaan olimme molemmat kastuneet läpimäriksi ulkona touhuillessamme. Auton etupenkeillä istuskellessamme naureskelimme itsekseen. Juuri sopiva ajoitus tälle, reissulle.
Sijoitukset
24.09.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 2/30
26.09.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 2/30 27.09.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 4/30 29.09.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 1/30 03.10.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 2/40 04.10.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 1/40 07.10.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 1/40 11.10.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 3/30 13.10.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 5/30 14.10.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 2/30 16.10.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 6/40 16.10.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 5/40 17.10.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 5/30 |
18.10.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 2/30
18.10.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 2/30 18.10.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 1/40 19.10.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 3/30 19.10.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 2/30 20.10.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 3/30 20.10.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 5/40 21.10.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 4/40 21.10.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 1/30 22.10.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 6/40 23.10.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 4/30 24.10.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 3/40 25.10.2015 - kutsu - KRJ / vaB - 6/40 |
kuvat Elisa, kiitos!
virtuaalihevonen / virtuaalitalli
virtuaalihevonen / virtuaalitalli